
Miten tunnistaa aito nahka?
Muutama vuosi sitten haksahdin lomareissulla Espanjan lämmössä hakeutumaan ilmastoituun nahkatakkimyymälään. Enimpien hikien haihduttua löysin itseni tarjousnurkasta, jossa roikkui monenlaista tyylisuuntaa ja aikakautta edustavaa takkia laidasta laitaan. Yläpuolella 50 euron hintaa huutava lappu houkutti hipelöimään tarjontaa ja pian patseerasin peilin edessä ylläni räyhäkkä nahkapusakka.
Laatua en sen kummemmin miettinyt. Koska kyseessä oli nahkaliike, niin toki ajattelin takin olevan aitoa tavaraa. Satiininen vuorikangas oli kauniisti pantterikuvioinen ja niskassa tyylikäs kultabrodeerauksin koristeltu tägi.
Kotiin päästyäni aloin kuitenkin epäillä takin aitoutta. Haistelin ja melkein maistelinkin. Tunnustelin, venytin ja vanutin. Sivusaumaan ommellut laputkaan eivät auttaneet asiaa. Vielä tänä päivänäkään en tiedä, oliko takki hitti vai huti.
Miten tunnistaa aito nahka?
Aidon nahan ja keinonahan erot käyvät käytössä selkeästi ilmi. Aito nahka vain paranee ja kaunistuu kulumisen myötä, keinonahka taas rispaantuu ja halkeilee. Aito nahka myös kastuu. Se tummuu kostuessaan ja palaa kuivuessaan ennalleen. Tekonahka taas hylkii vettä.
Materiaalilaput kannattaa syynätä tarkasti läpi. Nahan symbolina käytetään taljan muotoista tunnusta, ei salmiakin mallista. Jos siellä lukee ”synthetic”, ”polyurhethane” tai ”man made”, ei kyseessä ole aito tuote. Laukuissamme roikkuu aina infotägi, josta nahan aitous käy selvästi ilmi.

Utuan vöissä on selkeät merkinnät nahan aitoudesta. Ne ovat jämäköitä ja todella laadukkaita.


