Muutama vuosi sitten haksahdin lomareissulla Espanjan lämmössä hakeutumaan ilmastoituun nahkatakkimyymälään. Enimpien hikien haihduttua löysin itseni tarjousnurkasta, jossa roikkui monenlaista tyylisuuntaa ja aikakautta edustavaa takkia laidasta laitaan. Yläpuolella 50 euron hintaa huutava lappu houkutti hipelöimään tarjontaa ja pian patseerasin peilin edessä ylläni räyhäkkä nahkapusakka.
Koko oli vähän nafti, mutta ajattelin lomaviikon tuoneen pari herkuttelukiloa ja kuumuuskin turvottaa, totta kai. Vähän kun vedin vatsaa sisään, niin vetoketju sujahti kiinni ja aukihan näitä yleensä pidetään, perustelin itselleni.
Laatua en sen kummemmin miettinyt. Koska kyseessä oli nahkaliike, niin toki ajattelin takin olevan aitoa tavaraa. Satiininen vuorikangas oli kauniisti pantterikuvioinen ja niskassa tyylikäs kultabrodeerauksin koristeltu tägi.
Kotiin päästyäni aloin kuitenkin epäillä takin aitoutta. Haistelin ja melkein maistelinkin. Tunnustelin, venytin ja vanutin. Sivusaumaan ommellut laputkaan eivät auttaneet asiaa. Vielä tänä päivänäkään en tiedä, oliko takki hitti vai huti.
Nahkaa..ko?
Täällä Utualla se on helppoa. Heti kun astuu myymälämme ovesta sisään huomaa tutun nahan tuoksun, joka syntyy parkitsemis- ja värjäysprosessista. Keinonahassa sitä ei ole, vaan se saattaa haiskahtaa muoville tai kumille. Keinonahan pinta on myös virheetön ja sen huokoisuus tasaista. Nahka luonnontuotteena on pinnan kuvioinnin ja huokosten osalta eläväisempi.
Aidon nahan ja keinonahan erot käyvät käytössä selkeästi ilmi. Aito nahka vain paranee ja kaunistuu kulumisen myötä, keinonahka taas rispaantuu ja halkeilee. Aito nahka myös kastuu. Se tummuu kostuessaan ja palaa kuivuessaan ennalleen. Tekonahka taas hylkii vettä.
Materiaalilaput kannattaa syynätä tarkasti läpi. Nahan symbolina käytetään taljan muotoista tunnusta, ei salmiakin mallista. Jos siellä lukee ”synthetic”, ”polyurhethane” tai ”man made”, ei kyseessä ole aito tuote. Laukuissamme roikkuu aina infotägi, josta nahan aitous käy selvästi ilmi.
Miten tästä eteenpäin?
Kyllähän keinonahkaisia tuotteita voi käyttää, totta kai, mutta pitkäikäisiksi kumppaneiksi niistä ei ole. Ja pikamuodin aika on ohi. Ihmiset ovat onneksi heränneet tai ainakin heräämässä vastuullisuuteen.
Itseäni harmittaa lomafiiliksissä tehty rotsiostos. Vaikka malli oli kiva, niin jotenkin tykkäisin siitä enemmän, jos tietäisin sen olevan nahkaa. Ja vähän enemmän lompakkoa raottamalla olisin saanut varmasti aidon tuotteen. Mutta toisaalta, tämä blogikirjoitus olisi sitten ollut huomattavasti lyhyempi...
Terveisin Reissu-Merja
Kirjoittaja ei syytä sangriaa tai hellettä hutihankinnasta. Ihan omaa tyhmyyttään vain.
